Ajattelen taas tähän vuorokauden aikaan synkkiä ajatuksia. Ihan mihin tahansa minä katson, näen kaikki virheeni mitä olen tehnyt. Ei niitä nyt pysty muuttamaan, mutta ehkä jos... Tämä on kova paikka ja tajusin, että hän on ansainnut paremman elämän, kuin mitä minä olisin voinut tarjota. Minusta tuntuu, että epäonnistun kaikessa mihin ryhdyn, myös ihmissuhteissa. Kun katselen kaikkia muita, tajuan miten olen laiminlyönyt miltei kaikki kaveri/ystävyysuhteeni.
Haluaisin niin kovasti herätä hänen vierestään, pitää häntä kädestä ja nähdä hänen hymyilevän, ja olevan onnellinen minun kanssani. Muuta en toivo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti