Ajattelen taas tähän vuorokauden aikaan synkkiä ajatuksia. Ihan mihin tahansa minä katson, näen kaikki virheeni mitä olen tehnyt. Ei niitä nyt pysty muuttamaan, mutta ehkä jos... Tämä on kova paikka ja tajusin, että hän on ansainnut paremman elämän, kuin mitä minä olisin voinut tarjota. Minusta tuntuu, että epäonnistun kaikessa mihin ryhdyn, myös ihmissuhteissa. Kun katselen kaikkia muita, tajuan miten olen laiminlyönyt miltei kaikki kaveri/ystävyysuhteeni.
Haluaisin niin kovasti herätä hänen vierestään, pitää häntä kädestä ja nähdä hänen hymyilevän, ja olevan onnellinen minun kanssani. Muuta en toivo.
16.2.2012
16.02.2012
Tänään tuli olo, joka kuvaa lähinnä luovuttamista. En jaksa enää mitään. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen mitä viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut. Jos pystyisin kääntämään kelloa ajassa taaksepäin, tekisin sen. Arki ja sen tuomat rutiinit luovat turvallisuuden tunteen, ilman niitä ihmisen mieli on heikoilla. Tuntuu, ettei minulla enää ole tätä turvaa. Mieleni on tyhjä.
En pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin parisuhteen korjaamista ja sitä miten hyvin meillä asiat loppujen lopuksi oli. Minulta jäi vain loppurutistus tekemättä, kun peli vihellettiin poikki. Olisi ollut vielä niin paljon annettavaa, se vituttaa. Toivon koko ajan, että joku tulisi armahtamaan minut ja pahat ajatukseni.
Toivon, että olisi kesä 2009. Se oli elämäni parasta aikaa.
En pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin parisuhteen korjaamista ja sitä miten hyvin meillä asiat loppujen lopuksi oli. Minulta jäi vain loppurutistus tekemättä, kun peli vihellettiin poikki. Olisi ollut vielä niin paljon annettavaa, se vituttaa. Toivon koko ajan, että joku tulisi armahtamaan minut ja pahat ajatukseni.
Toivon, että olisi kesä 2009. Se oli elämäni parasta aikaa.
13.2.2012
Kusetuksen makua
Olemme tyttöystäväni kanssa eronneet vajaa 2 viikkoa sitten. Hän puhui minulle kuinka on tylsistynyt, eikä enää ollut kiinnostunut minusta samalla tavalla, kuin ennen. Ei kuulemma enää rakastanut minua. Itselläni on edelleen aika voimakkaita tunteita häntä kohtaan, mutta tässä tilanteessa olen voimaton tekemään mitään tai muuttamaan hänen mielipidettään. Se turhauttaa.
Eron jälkeen puhuttiin paljon, ja "sovittiin", että ei tapailla ketään ainakaan niin pitkään, kun me tässä samassa asunnossa asutaan. Hän sanoi, että ei pystyisi edes näkemään muita. Itselläni ei tulisi mieleenkään, ei edes kostona. Tästä kaikesta "viisastuneena" ajattelin, että kyllä tämä tästä sujuu pikkuhiljaa. JA PASKANMARJAT!!! Tällä hetkellä minulla on sellainen tunne, että hänellä on toinen mies. Muutaman kerran on tästäkin asiasta puhuttu, ja aina on vastaus sama: "Me ollaan vain kavereita".
Se toinen mies asuu eri kaupungissa, ja exäni tapasi hänet juhlissa pari päivää ennen meidän eroa. Siitä asti he ovat kiivaasti lähetelleet toisilleen viestejä Facebookissa ja puhelimen välityksellä. En ajattelut silloin asiaa enempää, kun ovathan he "vain kavereita". Nyt alkaa tosin jo hermo mennä, sillä he ovat alkaneet puhua puhelimessa tuntikausia ja vielä keskellä yötä. Ei ole minusta kiva kuunnella jotain helvetin lepertelyä ja kikkattelua tämän minun makuuhuoneeni seinän läpi.
Exäni pitää minua varmaan ihan idioottina, kun luulee, että en kuule mitä he puhuvat. Tai sitten hän vaan yrittää ärsyttää minua tahallaan. Vituttaa aivan suunnattomasti, kun hänen mielestään minun pitäisi olla pirteä ja en saisi mököttää yhtään. Tänäänkin minulla oli koko päivän ihan hyvä fiilis, mutta sitten, kun menin jo sänkyyn nukkumaan niin jo ne helvetin "rakkauspuhelut" alko. Tämänpäiväisen puhelun perusteella he suunnittelevat jotain salaista panolomaa tähän kaupunkiin. Vittu, että vituttaa!
Kaiken huippu on se, että koko ajan hän on painottanut rehellisyyttä, että ei saisi valehdella. Tuntuu vaan, että tämä neiti ei itse pysty suoltamaan muuta kuin paskaa suustaan. Eniten vituttaa se, että kaikille on pitänyt syöttää sitä samaa paskaa: hänen sukulaisilleen, minun sukulaisilleni ja molempien ystäville. Tai mistä minä tiedän mitä hän on kavereilleen kertonut. En kyllä yhtään ihmettele, jos ihmiset eivät ole enää kovin mukavia hänelle.
Kyllähän minä sen ymmärrän, että me ei enää seurustella, mutta erosta on kulunut niin vähän aikaa, että minusta on kohtuutonta vehtailla toisen miehen kanssa jo tässä vaiheessa. Siitä tulee minulle vain paha mieli, eikä helpota muidenkaan elämää. Huomenna otan tämän saman asian taas puheeksi, niin katsotaan mitä käy. En tänä yönä montaa tuntia pysty nukkumaan, ihan sen takia, kun VITUTTAA!!!
http://www.youtube.com/watch?v=S6MWqW3hZ_A
Eron jälkeen puhuttiin paljon, ja "sovittiin", että ei tapailla ketään ainakaan niin pitkään, kun me tässä samassa asunnossa asutaan. Hän sanoi, että ei pystyisi edes näkemään muita. Itselläni ei tulisi mieleenkään, ei edes kostona. Tästä kaikesta "viisastuneena" ajattelin, että kyllä tämä tästä sujuu pikkuhiljaa. JA PASKANMARJAT!!! Tällä hetkellä minulla on sellainen tunne, että hänellä on toinen mies. Muutaman kerran on tästäkin asiasta puhuttu, ja aina on vastaus sama: "Me ollaan vain kavereita".
Se toinen mies asuu eri kaupungissa, ja exäni tapasi hänet juhlissa pari päivää ennen meidän eroa. Siitä asti he ovat kiivaasti lähetelleet toisilleen viestejä Facebookissa ja puhelimen välityksellä. En ajattelut silloin asiaa enempää, kun ovathan he "vain kavereita". Nyt alkaa tosin jo hermo mennä, sillä he ovat alkaneet puhua puhelimessa tuntikausia ja vielä keskellä yötä. Ei ole minusta kiva kuunnella jotain helvetin lepertelyä ja kikkattelua tämän minun makuuhuoneeni seinän läpi.
Exäni pitää minua varmaan ihan idioottina, kun luulee, että en kuule mitä he puhuvat. Tai sitten hän vaan yrittää ärsyttää minua tahallaan. Vituttaa aivan suunnattomasti, kun hänen mielestään minun pitäisi olla pirteä ja en saisi mököttää yhtään. Tänäänkin minulla oli koko päivän ihan hyvä fiilis, mutta sitten, kun menin jo sänkyyn nukkumaan niin jo ne helvetin "rakkauspuhelut" alko. Tämänpäiväisen puhelun perusteella he suunnittelevat jotain salaista panolomaa tähän kaupunkiin. Vittu, että vituttaa!
Kaiken huippu on se, että koko ajan hän on painottanut rehellisyyttä, että ei saisi valehdella. Tuntuu vaan, että tämä neiti ei itse pysty suoltamaan muuta kuin paskaa suustaan. Eniten vituttaa se, että kaikille on pitänyt syöttää sitä samaa paskaa: hänen sukulaisilleen, minun sukulaisilleni ja molempien ystäville. Tai mistä minä tiedän mitä hän on kavereilleen kertonut. En kyllä yhtään ihmettele, jos ihmiset eivät ole enää kovin mukavia hänelle.
Kyllähän minä sen ymmärrän, että me ei enää seurustella, mutta erosta on kulunut niin vähän aikaa, että minusta on kohtuutonta vehtailla toisen miehen kanssa jo tässä vaiheessa. Siitä tulee minulle vain paha mieli, eikä helpota muidenkaan elämää. Huomenna otan tämän saman asian taas puheeksi, niin katsotaan mitä käy. En tänä yönä montaa tuntia pysty nukkumaan, ihan sen takia, kun VITUTTAA!!!
http://www.youtube.com/watch?v=S6MWqW3hZ_A
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)