Tänään tuli olo, joka kuvaa lähinnä luovuttamista. En jaksa enää mitään. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen mitä viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut. Jos pystyisin kääntämään kelloa ajassa taaksepäin, tekisin sen. Arki ja sen tuomat rutiinit luovat turvallisuuden tunteen, ilman niitä ihmisen mieli on heikoilla. Tuntuu, ettei minulla enää ole tätä turvaa. Mieleni on tyhjä.
En pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin parisuhteen korjaamista ja sitä miten hyvin meillä asiat loppujen lopuksi oli. Minulta jäi vain loppurutistus tekemättä, kun peli vihellettiin poikki. Olisi ollut vielä niin paljon annettavaa, se vituttaa. Toivon koko ajan, että joku tulisi armahtamaan minut ja pahat ajatukseni.
Toivon, että olisi kesä 2009. Se oli elämäni parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti